Uudet kujeet

Nurmeksen saari Selkämeren kansallispuistossa oli yksi Mennään metsään -kiertueen kohteista. Kuva: Houman Taleghani

Trick or treat, trick or treat. Give me something good to eat!

On taas se ilta, kun ovikello soi enemmän kuin koko vuoden aikana yhteensä. Oven takaa löytyy kurkistelemasta mitä kauheimpia ilmestyksiä, mutta onneksi niistä pääsee eroon muutamalla makeisella. Marraskuun alku on minulle tyypillisesti vedenjakaja myös juoksuharjoittelussani. Tällöin alkaa pohjien luominen ensi vuotta varten.

Tällä kertaa aloitan ah-niin-ihanan-peruskuntokauden hieman uudesta tilanteesta. Takana on puoli vuotta kestänyt Mennään metsään -kampanja, jossa kiersin kaikki maamme 40 kansallispuistoa ja järjestin lähes jokaisessa kaikille avoimet ja ilmaiset yhteislenkit. Ja olipahan setti! Ikimuistoinen kokemus, jonka muistan varmasti vielä rollaattoriakin pukkiessani. Kauniita maisemia, hienoja polkuja, uusia juoksufrendejä. Tätä kirjoittaessani palautekysely on vielä auki, mutta jo nyt tulleiden palautteiden perusteella uskallan tuuletettaa: kiertue osui maaliinsa ja vastasi huutoonsa.

Kaikessa kauneudessaan kiertue oli myös raskas. Juoksukilometrejä kertyi vajaa tuhat, mikä ei sinänsä poikkea normaalista treenimäärästäni. Väsyttävintä oli alituinen matkustaminen ja perheestä erossa oleminen. Tein samaan aikaan tupladuunia, sillä pitihän myös "oikeat työt" hoitaa. Jälkeenpäin ajateltuna olisin tarvinnut itselleni sijaisen. 

Ylikuormitus ja harjoittelun yksipuolisuus johtivat siihen, että kroppani alkoi reistailla. En tehnyt tästä numeroa kiertueen aikana, mutta varsinkin keskivartaloni oli koetuksella. Alaselkäni oli paikoin jumissa kuin ruostunut mutteri, ja lonkan limapussissani oli kivulias tulehdus syyskuusta lähtien. Venyttely jäi kiireessä vähäiseksi, ja ilman kuukausittaista hierontasessiota olisin ollut ongelmissa. Tässä yhteydessä iso kiitos työpaikallani majaa pitävälle Sporttroopsille ammattitaitoisesta kehonhuollosta.

Kiertueen viimeisen etapin, Kolin, jälkeen karistimme perheen kanssa Suomen tomut yltämme ja lähdimme keltaisen valoilmiön perään etelään. Samalla aloitin totaalisen juoksutauon. Seuraavaan kolmeen viikkoon en ottanut juoksuaskeltakaan. En vaikka lomakohteessamme oli monenlaisia traileja tarjolla. Vähitellen huomasin kehoni palautuvan, mutta suurin muutos tapahtui mentaalipuolella. Väsymys häipyi ja tilalle tulivat kiertueen monet hienot muistot. Ja mikä tärkeintä, juokseminen alkoi taas aidosti kiinnostaa.

Aurinkotuolissa löhötessä oli aikaa suunnitella ensi vuotta. Tajusin kuinka paljon olin kaivannut kilpailemista ja itsensä haastamista. Vaikka polkujuoksu on minulle ensi sijaisesti tapa rentoutua ja eheytyä, niin olen aina ollut hyvin kunnianhimoinen. Minulla on oltava jokin tavoite, jota kohti voin mennä. Tavoite myös motivoi minua lähtemään lenkille vaikka taivaalta tulisi tiskirättejä vaakatasossa. Silloin psyykkaan itseäni muistuttamalla, että kauden tärkeimmässä kisassa voi olla samanlainen koiranilma.

Ensi vuoden suunnittelua helpotti se, että kotimainen polkujuoksukiertue Buff Trail Tour Finland uudistui oikeaan suuntaan. Parin osakilpailun matkat lyhenevät merkittävästi, mikä varmasti näkyy osallistujamäärien kasvuna. Minullekin tämä suuntaus sopii, sillä harjoitteluni on aina tähdännyt 21-42 kilometrin matkoille. Kiertueeseen kuuluu ensi vuonna seitsemän osakilpailua:

BUFF Trail Tour Finland 2019 kalenteri

4.5. Bodom Trail 21km
25.5. NUTS Karhunkierros 55km
29.6. Aulanko Tower Trail 21km (alustava päivämäärä)
13.7. NUTS Ylläs Pallas 37km
10.8. Tunturimaraton 21km
7.9. Nuuksio Classic Trail Marathon 42km
Vaarojen Maraton 43km (lokakuun alussa, päivämäärä vahvistetaan)

Bodom Traililla 2017 juoksin ennätykseni, karvan alle 1.50:n.

Näistä minua polttelevat "varma kevään merkki" eli Bodom Trail, toisen kerran järjestettävä Aulanko, merkittävästi uudistuva NUTS Ylläs Pallas sekä toinen kotikisani eli Nuuksio Classic. Jälkimmäisessä olisi tarjolla myös 70 km:n matka reitillä, joka käy kerrassaan mahtavissa maisemissa. Puhumattakaan kaikkien polkujuoksukisojen äidistä Vaarojen maratonista... Kuumottavaa, eikö vain?

Kun tähän listaan lisätään kaksipäiväinen Tunturisuunnistus elokuun alussa Kilpisjärvellä, 4-8 tunnin SM-rogaining saman kuun lopulla, aikoinaan perustamani Helsinki City Trail syyskuussa ja lukuisat muut lähiseudun "pikkukisat", niin onhan tuossa tossuille tekemistä. 

Miten sitten aion rytmittää harjoitteluni ja mitkä ovat viikottaiset avaintreenini? Kerron tästä tarkemmin seuraavassa blogissani. Ensimmäisen treeniviikon perusteella voin kuitenkin paljastaa, että vedettyäni puoli vuotta peruskestävyyslenkkejä on ollut mahtavaa lisätä treeniohjelmaan myös vauhtikestävyys- ja intervalliharjoituksia.

Näillä mietteillä kohti pyhäinpäivän aattoiltaa: Trail and run, trail and run. It is just so much fun!