Tekstit

Ohi, vasen!

Kuva
Sää oli mitä parhain ulkoiluun. - Hyvää aamupäivää myös täältä ohjaamosta, tässä kapteeninne. Olemme nyt edenneet 60 mailia Helsingistä ja joudun ikäväkseni ilmoittamaan, että siipien jäänsulatusjärjestelmässä on jotain vikaa. Joudumme palaamaan takaisin Helsinki-Vantaalle. Pahoittelen tätä, mutta turvallisuus ennen kaikkea. Naks. Selkärangastani kuuluva ääni on enemmän symbolinen, mutta kertoo oleellisen. Huolellinen suunnitelmani on pettänyt. Myönnetään, olin ottanut tietoisen riskin varatessani aikoinani aamulennon Kuusamoon. Aikataulussa ei ollut varaa muuttujille. Olin laskenut, että olen kaiken mennessä putkeen perillä Juuman lähtöpaikalla noin klo 12. Siinä olisi vielä ruhtinaalliset 30 min aikaa 34 kilometrin matkan lähtöön. Teknisen vian ja koneen vaihdon aiheuttaman viivästyksen seurauksena en millään ehtisi ajoissa omaan lähtöryhmääni. Hyvä, jos ehtisin ylipäänsä koko kisaan. Katselen ikkunasta sateisen harmaata näkymää ja kaivan voileivän ja banaanin kassistani.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Selkävoitto Bodom Trailista

Kuva
Tässä kuvassa tiivistyy oleellisin: muutama kilometri jäljellä maaliin ja itseluottamus on löytynyt. Kuva: @onevisionfi Myönnetään, minulla on kova kilpailuvietti. Vihaan häviämistä. Tosin voittaminen ei ole enää niin tärkeää kuin joskus nuorempana, jolloin lautapelissä kakkoseksi jääminen kismitti vielä monta päivää myöhemmin. Nykyisin, näin kypsässä iässä, osaan kontrolloida voitonjanoani paremmin. Yleensä viimeistään kilpailunumeron kiinnittäminen saa adrenaliinini koholle. Bodom Trailissa näin ei käynyt. Lähtöviivalle asteli tällä kertaa mietteliäs ja keskittynyt kaveri. Olin epävarma omasta kunnostani. Syyt juontavat alkutalveen, tarkalleen ottaen tammikuun neljänteen päivään. Silloin sain pahan noidannuolen kesken bussimatkan. Siitä alkoi kivulias ja hidas toipuminen kohti normaalia liikkumista. Viikkotolkulla särkylääkkeitä, venyttelyä, hierontaa. Vähitellen myös uintia ja lopulta hiihtoa, jonka löysin yli 15 vuoden tauon jälkeen. Hiihdin nuoruudessani kilpaa Saloist
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uudet kujeet

Kuva
Nurmeksen saari Selkämeren kansallispuistossa oli yksi Mennään metsään -kiertueen kohteista. Kuva: Houman Taleghani Trick or treat, trick or treat. Give me something good to eat! On taas se ilta, kun ovikello soi enemmän kuin koko vuoden aikana yhteensä. Oven takaa löytyy kurkistelemasta mitä kauheimpia ilmestyksiä, mutta onneksi niistä pääsee eroon muutamalla makeisella. Marraskuun alku on minulle tyypillisesti vedenjakaja myös juoksuharjoittelussani. Tällöin alkaa pohjien luominen ensi vuotta varten. Tällä kertaa aloitan ah-niin-ihanan-peruskuntokauden hieman uudesta tilanteesta. Takana on puoli vuotta kestänyt Mennään metsään -kampanja, jossa kiersin kaikki maamme 40 kansallispuistoa ja järjestin lähes jokaisessa kaikille avoimet ja ilmaiset yhteislenkit. Ja olipahan setti! Ikimuistoinen kokemus, jonka muistan varmasti vielä rollaattoriakin pukkiessani. Kauniita maisemia, hienoja polkuja, uusia juoksufrendejä. Tätä kirjoittaessani palautekysely on vielä auki, mutta
Lähetä kommentti
Lue lisää

Väärä diagnoosi

Kuva
- Ei tässä nilkassa mitään repeämää ole, kiireisen oloinen ortopedi sanoo Töölön sairaalan poliklinikalla. - Ei vai? Edellinen lääkäri kyllä totesi sellaisen magneettikuvista kuukausi sitten ja antoi lähetteen tänne leikkaukseen. Se on ollut kipeä siitä asti, soperran epäuskoisesti. - Ei ole repeämää, eikä tässä leikkausta tarvita. Nivelsiteet ovat vain venähtäneet pahasti, ortopedi sanoo hoitajan nyökytellessä vieressä. Tunnen oloni petetyksi ja nöyryytetyksi. Olen siis kuukauden päivät ollut siinä uskossa, että puukkoa tulee. Ja sitten ei tulekaan. Sen pitäisi olla tietenkin hyvä asia, mutta erilaiset diagnoosit hämmentävät. - No, mitä tässä pitäisi sitten tehdä että saisin jalan kuntoon? - Vaihda lajia. Kun ikääkin on tuon verran, niin voisi olla aika kokeilla jotain keveympää. Esimerkiksi kuntopyörällä ajamista, ortopedi pamauttaa ilman hymyn häivää ja katse kertoo, että tuossa takana on ovi, kiitos ja näkemiin. Poistun ulos marraskuiseen harmauteen mieli maassa. Kunto
Lähetä kommentti
Lue lisää

Suuri Seikkailu

Kuva
Hossan kansallispuisto tarjoaa noin 90 kilometrin polkuverkoston. ÖLÖKYN ÄHKÄSY Harmaaseen kylttiin pölkkykirjaimin kaiverrettu teksti rengasreitistä hymyilyttää. Olen enemmän kuin innoissani. Olen tohkeissani, kuten meillä päin Pohjois-Pohjanmaalla ruukataan sanoa. Olen kokenut jonkin sortin valaistuksen, joka syntyy, kun liikunnan tuottamaan endorfiiniryöppyyn lorautetaan sekaan metsän tuoksua ja luonnon kauneutta. Minun suosikkicocktailini. Kirmaan pitkin Hossan harjuja kesäkuisessa ilta-auringossa. Jalkapohjiani kuumottaa, sillä juoksen uunituoreessa kansallispuistossa . On kulunut vain muutama tunti siitä, kun tasavallan presidentti vihki maamme 40. kansallispuiston virallisesti käyttöön. Tv-kamerat ovat sammuneet, ja juhlaväki poistunut kuka minnekin, mutta minun mieleni teki ulos luontoon. Ja millaiseen luontoon! Hossan retkeilyalue perustettiin jo vuonna 1979, mutta minä löysin paikan vasta nyt. Käsittämätöntä, miten en ole tiennyt näistä upeista harjuista, värikall
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ruska Open Air

Kuva
We're leaving together, but still it's farewell And maybe we'll come back, To earth, who can tell? Europen kestohittiä voi kuulla säännöllisesti muun muassa Rauman Lukon otteluissa Äijänsuolla, mutta maalilaulua väkevämmin se iskee selkäytimeen pimeässä syysillassa Kolin vaaroilla. Jos jossakin kilpailussa kannattaa olla viimeinen, niin se on Vaarojen maratonin ultramatkalla (86K). Tapahtuman perinteisiin kuuluu, että viimeisenä maaliin saapuva otetaan vastaan kuin voittaja konsanaan. Kun gps-seurannassa nytkähdellen liikkuvat pallot ilmestyvät hieman ennen yhtätoista viimeiseen nousuun, bilebändi sulkee hetkeksi mikrofoninsa, ja kymmenet oman urakkansa jo tunteja sitten päätökseen saaneet kerääntyvät kynttilöillä viitoitetulle maalialueelle. Kädet hakkaavat Final Countdownin  tahdissa, ja yhteisöllisyys on huipussaan.  Lopulta kaksi otsalamppua pilkistää pimeydestä ja väsyneet sankarit saavat kunnioitettavan urakkansa päätökseen.  Tätä se on. It
Lähetä kommentti
Lue lisää

Niin valmis ja niin raakile

Kuva
PROLOGI Syyskuinen ilta on kietonut hämärän peittoonsa paitsi takapihaa reunustavan metsän myös mieleni. Italialaisen laatuliköörin tuoksun pitäisi rauhoittaa, mutta tuijotan vain jalkojani.  Neljää mustaa varpaankynttä. Lihaskramppi vasemmassa nivusessa ei meinaa hellittää. Molemmat pohkeet laulavat sitä kuuluisaa hoosiannaa. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan niiskutus, kun estän nenänpäästä tippuvaa pisaraa putoamasta rinnalleni. Saamarin flunssa on uusimassa. Tässäkö se oli, yli tuhannen harjoituskilometrin tulos? Tämäkö oli minun palkintoni Nuuksio Classicista? AAMU Saavun Siikarantaan hieman yhdeksän jälkeen. Täällä on muitakin. Ihmisten iloisuus ja jännitys tarttuvat minuun kuin kesäaamun usva pellolla. Kas, tuossa lämmittelee  Janne Mononen . Hiihtäjä, jonka rekordi polkujuoksukisoista on kunnioitettava. Viime vuonna hän nykäisi täällä voittoajaksi 3.13. Sitä ei kukaan ihan heti riko, ei edes hän itse. Pling Kilian Jornet , tervetuloa Nuuksioon! Oma tavoi
Lähetä kommentti
Lue lisää